Taas yhden kesän jälkeen

Kirjoitus kuvaa yhden ihmisen tunnelmia ja ajatuksia, kun lomalta Koivujärveltä on pitänyt palata jälleen arkeen.

Syyskuun lopun pudonneet lehdet maalaavat syksyn värit teille ja pihoille. Väsyneenä töistä lähtiessäni puskee viima kasvoja vasten Helsingin Merihaassa. Masennun. En ymmärrä niitä, jotka pitävät syksystä. Minulle se merkitsee monen asian loppumista, varsinkin kesän. Olen täysin kesäihminen – rakastan kaikkea, mikä kesään voi liittyä. Mutta ennen kaikkea kesä tarkoittaa minulle Koivujärveä. Ja koska Koivujärvi on mielessäni yhtä kuin koti, tuntuu syksyn saapuminen siltä, kuin minulta vietäisiin jotain tärkeää lopullisesti pois. Huokaan ja nostan kaulukseni tuulen suojaksi. Merellä vaeltavat aallot tuovat hetkeksi mieleen kuluneen kesän Koivujärvellä.

Kaikki puhuvat sateisesta kesästä, minäkin. Kuitenkin yksittäiset mielikuvat ja muistot kesältä Koivujärveltä ovat aurinkoisia. En tiedä, ovatko vain ne aurinkoiset hetket jääneet mieleen, vai ovatko ne kaikki hetket mielessäni muuttuneet aurinkoisiksi. Joka tapauksessa tunne on toinen kuin heinäkuussa. Silloin manasin sadetta ja mietin, mikseivät edellisten kesien helteet voineet toistua. Syksyllä asia tuntuu yhdentekevältä. Ei kulunut kesä sittenkään tunnu mitenkään huonolta. Ehkäpä muualla kuin Koivujärvellä vietetyn kesän jälkeen voisi asia olla toisin.

Ja kesää pitää aina jatkaa. Loman loppuessa Koivujärveltä lähteminen tuntuu arjen alkamista pahemmalta. Mökin ikkunoihin verhoja vetäessä lupaa itselleen tulla pian takaisin. Sillä hetkellä se hieman helpottaa, ja kesäkin tuntuu vielä jatkuvan. Syyskuun alussa viikonloppu olikin vielä melko kesäinen, kun tarkoituksena oli laittaa mökki talvikuntoon. En raskinut. Vene jäi kääntämättä, ja kesä jatkuu vielä yli lokakuun puolivälin.

Jokaisena kesänä loman jälkeen minulta kysytään, mitä teen ollessani monta viikkoa mökillä. Ja silloin aina kerron, kuinka paljon jäi taas tekemättä. Kerta toisensa jälkeen joudun selittämään, miten saan siellä aikani kulumaan. Sen saman ajan, joka minulta loppuu aina kesken. Mökki kun on käsite, joka monille tutuilleni tarkoittaa viikonloppua puolen tunnin päässä Helsingistä. Minulle se on muuta. Hieman selittämistä helpottaa, kun ihmettelijät tulevat Koivujärvellä käymään. ”No nyt ymmärrän”, he sanovat. Mutta eivät he ymmärrä. Eivät he näe sitä samaa silmilläni. Eivätkä he tunne sitä samaa sydämelläni. Sillä sydämellä, joka asuu Koivujärvellä.